Pieni pala matkaoppaana työskentelyä

Jo pienestä asti tiesin haluavani olla isona matkaopas. Kummitätini, jota olen pienestä saakka katsonut reippaasti ylöspäin ja ihannoinut, oli itse matkaoppaana minun ollessa nuorempi. Ne reissut, mitä tehtiin hänen luokseen ja se ongelma, kun vielä ei linjat olleet niin hyvät ja soittelin välipuhelun kautta hänelle ulkomaille ja se jännitys ja innostus kun hän usein tuli yllätyksenä Suomeen, ovat jääneet minulle isona positiivisena asiana mieleen. 

Kun valmistuin kaksoistutkinnosta, koin olevani vielä vähän liian nuori hakemaan oppaaksi. Halusin olla vähän vanhempi, vaikka tiesin, että siellä on paljon nuoria ihmisiä töissä. Olin kuullut myös aurinkorannikon matkaopaskoulusta, mutta tiesin myös että matkanjärjestäjä jolle halusin itse töihin, kouluttaa oppaat itse. Odotin siis vuoden, jonka aikana itse matkustelin mm Euroopassa ja Aasiassa. 

Tiesin tasan tarkkaan mille yhtiölle haluan ja sinne hainkin, työhaastattelu kesti useamman tunnin ja sisälsi paljon erilaisia osioita ja etukäteen tehtäviä pieniä esityksiä. Kun työtä oli tarjottu, oli kuitenkin itse matkaopaskoulutus vielä edessä. Tämä tapahtui Kreetan auringon alla tiiviissä paketissa n.10 päivän ajan. Kerkesin tulla koulutuksen jälkeen pyörähtämään kotona n. kuukauden verran, kunnes suunnakseni tarjoutui Espanja ja tarkemmin Gran Canaria! 

Lueskelin VAGABONDA - nimisestä blogista kirjoittajan Terhin kokemuksia ja näkemyksiä matkaoppaana työskentelystä ja toimimisesta.

(https://www.vagabondablogi.fi/matkaoppaan-tyotehtavat-ja-tyoajat/)

Terhi mainitsikin blogissaan, että työtehtävät voivat vaihdella eri yhtiöiden välillä. Tämähän on toki totta, joillakin yhtiöillä saattaa olla työvuorot selkeästi ajalliset, voi olla aamu-,tai iltavuoroja tai joillakin yhtiöillä on yksi vapaa päivä viikossa, kun taas joillakin on kaksi. 

Terhi kirjoittaa blogissaan, että matkaoppaan työtehtävät voi jakaa viiteen eri alueeseen: lentokenttävuorot, tervetulotilaisuudet, hotellikäynnit, retket ja toimistotyöt.

Itse oppaana ollessa tein myös kaikkia näitä, lemppareita itselle olivat mm. lentokenttäpäivät, retket ja hotellikäynnit. Lentokenttäpäiviä oli Granilla paljon, sillä se on yksi suosituin talvilomakohde. Jokainen päivä oli vilinää ja vilskettä täynnä, eikä koskaan tiennyt meneekö kaikki tosi sujuvasti, vai ei sujuvasti lainkaan. Usein tehtiin niin, että hypättiin kotoa bussin kyytiin ja haettiin hotelleilta asiakkaat kohti kotimatkaa, saateltiin ne kentälle ja annettiin tarvittavat ohjeet. Sitten siirryttiin lähtevien aulasta saapuvien aulaan, selvitettiin uudet bussipaikat ja ohjattiin asiakkaat busseihin, hypättiin itse mukaan ja lähdettiin uusien asiakkaiden kanssa kohti uusia hotelleja. Päivän päätteeksi bussikuski vei meidät takaisin kotiin ja tosiaan iltapäivällä saattoi sitten olla vielä esimerkiksi hotellipäivystyksiä tai tervetulotilaisuus.

En lähde avaamaan matkaoppaan kaikkia työtehtäviä sen enempää, mutta voisin suositella matkaoppaan työtä kaikille jotka kaipaavat ulkomaille, kokevat olevansa toimeliaita ja reippaita. Ihmiset jotka eivät hievahda pienistä ongelmista ja ovat idearikkaita sekä omaavat ongelmanratkaisukykyä pärjäävät oppaana mainiosti. Täytyy olla hyvä tsemppi päällä, ja se välittyy kyllä ihanasti myös rentoutuneista lomalaisista! Koin myös, että matkaoppaaksi lähtö oli helppo tapa muuttaa ulkomaille, sillä firma hoiti lennot, väliyöpymiset sekä asunnon kohteessa. 

Minun tarvi siis vain lähteä, ja sehän se olikin vaikein asia!